Ylimenokausi, palauttelua – myös blogitauko

2024-08-30

Oikeastaan melko pitkää urheilukautta olen vienyt läpi tänä vuonna kun hallikausikin venyi selvästi totuttua pidemmäksi: hallikauden jälkeen treenit jatkuivat käytännössä saman tien jo maantie- ja maastokauteen, maantiellä en tosin starttaillut kevään aikana. Näin ollen kevyemmät jaksot treeni- ja kisakausien aikana ovat jääneet aika vähäisiksi, jos ei ole ollut pakko keventää, esim. kiputilojen tai rasituksen takia. Tähän liittyen olen ajatellutkin aloittaa ylimenokauden enemmän kuin normaaliin tapaan: heti. Yleensä ylimenokausi eli kisakauden jälkeinen kevyempi jakso alkaa tosiaan heti kisakauden jälkeen, monestihan sen voi pitää siis syyskuun aikana, toisinaan jopa elokuulta alkaen. Jos keskittyminen on myös syksyn maratoneilla ja/tai muissa syksyn kisoissa, rytmitys voi olla tietysti täysin erilainen, kevyempää jaksoa sitten maratonin/kisojen jälkeen. Näin minulla on ollutkin viime vuosina, mutta itse asiassa aiemmin pidin syyskuuta selkeänä ylimenokautena: lokakuulta alkoi perusharjoittelu taas seuraavaan kisakauteen, hyvin latautuneena tietysti.

Nyt katsonkin sopivaksi menettelyksi soveltaa tätä vanhaa kaavaa; tietysti ylimenokauden aikanakin käyn lenkillä, pyöräilemässä, sauvakävelemässä, voimailemassa, ehkä jopa skeittaamassa – olennaisena tekijänä on joka tapauksessa hieman hengähtää, ottaa kevyemmin, että jaksaa sitten taas treenata kovaa kun sen aika on. Tavoite on myös ettei kunto huononisi tällä jaksolla, tämänkin takia aion pysyä liikkeessä. Se on selvää. Pieni paussi tekee varmasti hyvää siinäkin mielessä että kestävyysjuoksussahan mennään niin usein erilaisilla epämukavuusalueilla; jos ei mentäisi, ei harjoittelu ole riittävän tehokasta. Tarvitaan siis väliin myös kevyempää tekemistä, palauttelua.

Samaan hengenvetoon otan esille tämän blogin tilanteen tässä tekstissä. Pitää tosiaan miettiä nyt tämän tilannetta. Voi olla että jatkan kirjoittelua tänne normaaliin tapaan esimerkiksi juurikin treeni- ja kisa-asioistani, vaikka ne eivät nyt suoraan liitykään tähän yritystoimintaan. Ihan hyvä etteivät liitykään, erillisiä asioita. On hyvä joka tapauksessa analysoida jollain tavoin treeniprosesseja; aika vähän olen tosin loppuen lopuksi tuonut yksittäisiä treenejä tai edes ohjelmia esille blogissani, enemmän tämä on ollut tällaista yleistä ruotimista, treenipainotuksia, käytyjen kisojen jonkinlaista kirjoittamista auki – myönnän että objektiivisempaakin näkökulmaa olisi voinut yrittää ottaa kirjoittamiseen. Kirjoitettu kuitenkin, ihan rakentaviakin juttuja. Jos nyt päädyn lopettamaan blogin tässä muodossa, voisin siirtää analyysini ehkä somen puolelle – tällöin se olisi varmaankin loogisemmalla alustalla, nykyaikaisempana, ehdottomasti häiritsemässä vain some -kavereita : ) Vaikea sanoa siis, miten teen blogin suhteen ja tämä on ylimenokauden aikana syytä käydä läpi, jossakin määrin teknisestikin. Mitä blogilleni on siis tapahtumassa? Voi olla että sen muoto muuttuu, ehkä tästä tulee interaktiivisempi, ehkä siirryn someen ruotimaan urheilutekemisiäni tai sitten jatkan samaan tyyliin kuin aiemmin. Valmiina pitkään monologiin, joo-o – katsotaan nyt : ). En tiedä siis tässä vaiheessa. Pohdin blogin tilannetta ylimenokauden aikana. Se vaatii myös teknistä testaamista – tässä mielessä asia ei ole niin yksioikoinen ja/tai helppokaan. Niin tai näin; blogin pitäminen sinänsä ei ole ollut minulle niin kovin keskeinen tavoite; pikemminkin tavoite on ollut kokeilla jotain uutta tämän tyyppisessä kontekstissa: kokeilu, kirjoittaminen, analyysi, prosessi. Ehdottomasti se on ollut ihan hyvä lähestymistapa ja tavoite, enimmäkseen lähinnä näihin urheilun asioihin; en sanoisi että viitekehys olisi kuitenkaan suppea. Vaikka ylimenokauteni kestää vain noin kuukauden päivät, palaan blogiini vasta kahden kuukauden kuluttua. Kaksi kuukautta on hyvä, koska onhan tässä muutakin, esimerkiksi työasioita; nämä muut asiat eivät ole kuitenkaan syy blogitauolle eikä ylimenokaudellekaan. Ehkä voisi sanoa että syyt ovat urheilullisia.

Vielä kuulumisia. Elokuun aikanakin on ehtinyt tapahtua monenlaista. Paljon on tapahtunut. Omissa tekemisissä, työasioiden lisäksi, keskeisenä oli keskittyminen Göteborgin World Masters Athletics (WMAC; aikuisurheilun MM-kisat) -kilpailuihin. Isot oli kisat kyllä: osallistujia tässä noin kahden viikon tapahtumassa oli yli 8000 masters -urheilijaa ympäri maailman. Isoimmat joukkueet kisoissa olivat selvästikin seuraavilla mailla: Ruotsi (luonnollisesti ykkösenä; järjestävä maa), Yhdysvallat, Saksa, Iso-Britannia ja Espanja. Myös Suomella oli iso joukkue, yli 300 urheilijaa (!), ja pärjäsimmekin todella hyvin: Suomi oli maiden välisen mitalitilaston seitsemäs 89 mitalilla. Se on todella hyvin. Hyvä me, hyvä Suomi!

Ja kovatasoiset oli myös nämä kisat. Etenkin mitalisijoihin vaadittiin huipputuloksia, huippuonnistumisia, kauden parhaita varmasti, ennätystuloksiakin, venymisiä. Kovia otatuksia siis noin kahden viikon ajan: reilu ja loistava yhteishenki – Masters -urheilua parhaimmillaan.

Omalta kohdaltani matka meni todella hyvin lukuunottamatta kisasuoritustani. Tähtäsin lauantain 24.5. M40 -sarjan puolimaratonille (21,1 km) ja ajatuksenani oli juosta nousujohteinen juoksu vähintäänkin alle 1:15, mielellään jopa alle 1:14. Laskin ennakkoon että mahdollisuuteni olisivat korkeintaan jossain 10 parhaan joukossa/paikkeilla omassa sarjassa, mutta esimerkiksi mitaleille ei todennäköisesti olisi saumoja – sen verran kovia tilastonoteerauksia oli osalla juoksijoista. Tosin toisinaan näissä kisoissa ennakkotilasto ei välttämättä anna täysin oikeaa kuvaa urheilijoiden sen hetkisestä tuloskunnosta, jos annetut tilastotulokset, kauden parhaat, ovat esimerkiksi muutaman vuoden takaa. Kunto voi olla siis kisapäivänä jotain ihan muuta.

Tällä kertaa tilastot olivat kuitenkin oikeassa: kovaa mentiin alusta loppuun. Koko joukon nopeimman ajan 1:06:45 latoi Ruotsin Mustafa Mohamed M45 -sarjassa, mikä on todella kova suoritus tuolla Slottskogsvallen City Park -alueen mäkisellä reitillä; Mustafa juoksi myös voitokkaasti muun muassa 10 km ja 5000 m, todella kovin ajoin (30 minuutin lähelle kympillä ja ratavitosen alle 15 minuutin). On kovaa settiä! Myös M40 -sarjassa juostiin kovaa, voiton vei Algerian Rafiq Arouaoui ajalla 1:09:23; mitaleille vaadittiin alle 1:10 aika. Suomen M40 -joukkueesta parhaiten juoksi Otto Laitinen sijoittuen viidenneksi ajalla 1:11:53. Loistava juoksu! Joukkueena Suomi oli viides tällä matkalla (kolme parasta noterataan joukkuekisan yhteisajassa; ite olin vasta neljänneksi paras suomalaisista – jäsenten välisessä kisassa : ) Yhteensä reilu 1000 juoksijaa suoritti puolimaratonin WMAC 2024 -kisoissa. Hienoja suorituksia paljon, myös Suomen juoksijat loistivat monessa eri sarjassa. RRR:n juoksijoitakin oli joukkuekilpailumitaleillla. Oli kyllä tunnelmaa!

Hyvästä fiiliksestä huolimatta oma juoksuni ei siis kuitenkaan kulkenut. En osaa vieläkään sanoa, mikä kaikki meni vikaan tämän kisan osalta. Maalissa totesin ainakin että reidet ovat täysin jumissa. Ylämäissä en päässyt mihinkään, toisaalta alamäet pystyi aika hyvin rullailemaan reisijumeista välittämättä. Aloitus oli ihan kohtuullinen ja viiden kilometrin tienoilla olin kelpovauhdissa, jotain 17:00 minuutin päälle, ehkä 17:30. Kutakuinkin viimeiset 16 kilometriä olivat vaikeat, reidet täysin jumissa. Aionko tätä analysoida enempiä, tuskinpa, kisoja menee ja tulee – nyt ylimenokausi vaan, ja sit taas treenataan. Merkillistä on tämä urheilu, sääkin suosi kisapäivää, mutta aina ei mene niin kuin on suunnitellut. Ai niin, sijoitukseni oli 29. M40 -sarjassa, 70 maaliin juosseesta, aikani kisassa 1:20:43. Sanomattakin on selvää siis että juoksu oli tällä kertaa alisuoriutumista. Muilta osin olin matkaan tosi tyytyväinen: hienoa oli tutustua uusiin ihmisiin, tavata tuttuja, nähdä uusia paikkoja, seurata kisoja jne.; urheilumatkailun merkeissä siis – kivaa oli. Seuraaviin kisoihin kunto varmemmaksi niin hyvä tulee; kunnosta se ei tosin nyt ollut kiinni, ei vaan kulkenut.

Palaan blogiin tauon jälkeen – Palataan!

Lisää tietoa WMAC 2024 -kisoista löytyy sivuilta:
www.2024wmac.com/